Yksi iso perhe nimeltä Pohjoismaat
Koen asuneeni Kööpenhaminassa tarpeeksi kauan, jotta pahin "kulttuurishokki" on ohi. Nyt kun tunnen tanskalaisuutta joten kuten aiempaa paremmin, on mielenkiintoista pohtia Suomen ja Tanskan eroja. On asioita, joita en tanskalaisuudesta ennen tiennyt, ja ne asettaa myös suomalaisuuden uuteen valoon jollain tavalla.
Suomalaisten sanotaan usein olevan varautuneita ja vakavia, jopa epäkohteliaita. Tuntemattomille ei ole tapana puhua, mutta jos sellainen tilanne tulee vastaan, ollaankin tosiasiassa ystävällisiä ja avuliaita. Se epäkohteliaisuuskin on oikeasti toisen tilan kunnioittamista, sillä kanssaihmisten jättäminen rauhaan on huomaavaisuutta parhaimmillaan. Suomalaiset myös juovat paljon alkoholia ja pitävät omituisesta karkista nimeltä salmiakki.
Tanskalaisten sanotaan usein olevan varautuneita ja vakavia, jopa epäkohteliaita. Tuntemattomille ei ole tapana puhua, mutta jos sellainen tilanne tulee vastaan, ollaankin tosiasiassa ystävällisiä ja avuliaita. Se epäkohteliaisuuskin on oikeasti toisen tilan kunnioittamista, sillä kanssaihmisten jättäminen rauhaan on huomaavaisuutta parhaimmillaan. Tanskalaiset myös juovat paljon alkoholia ja pitävät omituisesta karkista nimeltä salmiakki.
Istuessani useilla orientaatioluennoilla ja muissa tilanteissa, joissa tanskalaisuutta pyritään avaamaan, mun ajatukset on kulkeneet suunnilleen seuraavaa rataa: "Hei älä yritä omia tuota juttua, toi on suomalaista!" - "Hetkinen miksi tulin vaihtoon paikkaan, joka on kulttuurin puolesta ihan kun Suomi, haluan ikävöidä salmiakkia" - "No okei, on kivaa kun salmiakkia saa mistä vaan" - "Tottakai haluun olla täällä, tää on Tanska" - "Miksi oon tällä luennolla, tiedän nämä asiat jo, koko maailman mittakaavassa Suomi ja Tanska on samaa maata" . Ja kun joku kysyy, mikä on ollut isoin kulttuurishokki, vakiovastaus on hedelmät, jotka myydään kappaleittain eikä painon mukaan. Oikeasti. En keksi äkkiseltään mitään muuta. Mutta kappalehinta-asia ON hyvin ärsyttävä.
Juttelin erään tanskalaisen kanssa Pohjoismaista, ja hän kertoi kuulleensa jostain tutkimuksesta, jonka mukaan maissa (jotka muuten saattoi olla Skandinavian maita, mutta ketä kiinnostaa, melkein sama asia) elää vahva käsitys yhteisestä kulttuurista, jossa ei kummemmin ole eroja eri maiden välillä - vaikka todellisuudessa erot on isompia kuin halutaan myöntää. Väite on mun mielestä hyvin kiinnostava, sillä näin reilun kuukauden ajan toisessa Pohjoismaassa eläneenä (tosin lähinnä vaihtariyhteisössä eikä kantatanskalaisten keskuudessa) mulla on hyvin kotoisa olo kulttuuria ja yhteiskuntaa ajatellen. Uutisotsikotkin on ihan samanlaisia kuin Suomessa, viimeksi tänään luin isoista yliopistoon kohdistuvista leikkauksista.
Mutta tottakai niitä erojakin on. Ilmeisin ero on tietysti kieli, ja niin kauan kun en sitä osaa, en voi ymmärtää tanskalaista kulttuuriakaan. Mutta toisaalta on juurikin jännää, että kielestä huolimatta kaikki tuntuu niin tutulta. En tiedä, ehkä se auttaa että on pienestä asti nähnyt maitopurkissa sanan "mjölk", eikä "maelk" ole siitä kovin kaukana. Ja ehkä muuten sekin auttaa, että täällä jokaisesta kaupasta löytyy useita tuotteita, joiden etiketissä on tekstit myös suomeksi (miksi näin on, eihän ne voi myydä samaa tavaraa Suomessa, kun täällä suomenkielinen teksti on alimpana ja Suomessa ylimpänä??). Joka tapauksessa, kyllähän kieli on iso juttu, joka muistuttaa koko ajan että olen muualla kuin kotona.
Suomalaisten sanotaan usein olevan varautuneita ja vakavia, jopa epäkohteliaita. Tuntemattomille ei ole tapana puhua, mutta jos sellainen tilanne tulee vastaan, ollaankin tosiasiassa ystävällisiä ja avuliaita. Se epäkohteliaisuuskin on oikeasti toisen tilan kunnioittamista, sillä kanssaihmisten jättäminen rauhaan on huomaavaisuutta parhaimmillaan. Suomalaiset myös juovat paljon alkoholia ja pitävät omituisesta karkista nimeltä salmiakki.
Tanskalaisten sanotaan usein olevan varautuneita ja vakavia, jopa epäkohteliaita. Tuntemattomille ei ole tapana puhua, mutta jos sellainen tilanne tulee vastaan, ollaankin tosiasiassa ystävällisiä ja avuliaita. Se epäkohteliaisuuskin on oikeasti toisen tilan kunnioittamista, sillä kanssaihmisten jättäminen rauhaan on huomaavaisuutta parhaimmillaan. Tanskalaiset myös juovat paljon alkoholia ja pitävät omituisesta karkista nimeltä salmiakki.
Istuessani useilla orientaatioluennoilla ja muissa tilanteissa, joissa tanskalaisuutta pyritään avaamaan, mun ajatukset on kulkeneet suunnilleen seuraavaa rataa: "Hei älä yritä omia tuota juttua, toi on suomalaista!" - "Hetkinen miksi tulin vaihtoon paikkaan, joka on kulttuurin puolesta ihan kun Suomi, haluan ikävöidä salmiakkia" - "No okei, on kivaa kun salmiakkia saa mistä vaan" - "Tottakai haluun olla täällä, tää on Tanska" - "Miksi oon tällä luennolla, tiedän nämä asiat jo, koko maailman mittakaavassa Suomi ja Tanska on samaa maata" . Ja kun joku kysyy, mikä on ollut isoin kulttuurishokki, vakiovastaus on hedelmät, jotka myydään kappaleittain eikä painon mukaan. Oikeasti. En keksi äkkiseltään mitään muuta. Mutta kappalehinta-asia ON hyvin ärsyttävä.
Juttelin erään tanskalaisen kanssa Pohjoismaista, ja hän kertoi kuulleensa jostain tutkimuksesta, jonka mukaan maissa (jotka muuten saattoi olla Skandinavian maita, mutta ketä kiinnostaa, melkein sama asia) elää vahva käsitys yhteisestä kulttuurista, jossa ei kummemmin ole eroja eri maiden välillä - vaikka todellisuudessa erot on isompia kuin halutaan myöntää. Väite on mun mielestä hyvin kiinnostava, sillä näin reilun kuukauden ajan toisessa Pohjoismaassa eläneenä (tosin lähinnä vaihtariyhteisössä eikä kantatanskalaisten keskuudessa) mulla on hyvin kotoisa olo kulttuuria ja yhteiskuntaa ajatellen. Uutisotsikotkin on ihan samanlaisia kuin Suomessa, viimeksi tänään luin isoista yliopistoon kohdistuvista leikkauksista.
Mutta tottakai niitä erojakin on. Ilmeisin ero on tietysti kieli, ja niin kauan kun en sitä osaa, en voi ymmärtää tanskalaista kulttuuriakaan. Mutta toisaalta on juurikin jännää, että kielestä huolimatta kaikki tuntuu niin tutulta. En tiedä, ehkä se auttaa että on pienestä asti nähnyt maitopurkissa sanan "mjölk", eikä "maelk" ole siitä kovin kaukana. Ja ehkä muuten sekin auttaa, että täällä jokaisesta kaupasta löytyy useita tuotteita, joiden etiketissä on tekstit myös suomeksi (miksi näin on, eihän ne voi myydä samaa tavaraa Suomessa, kun täällä suomenkielinen teksti on alimpana ja Suomessa ylimpänä??). Joka tapauksessa, kyllähän kieli on iso juttu, joka muistuttaa koko ajan että olen muualla kuin kotona.
Kommentit
Lähetä kommentti