Peruna suussa
(Kerrottakoon aluksi, että kadulta kantautui juuri pikkulapsen kirkkaalla äänellä Aquan Barbie Girl. Tervetuloa Tanskaan.)
Huomenna alkaa viimein kielikurssi. Sen kunniaksi päätin omistaa hetkisen yhdelle lempijutuistani täällä Tanskassa, eli tanskan kielelle. (Nyt kun vielä tykkään siitä, sillä sitten kun sitä pitää opiskella niin ihailu varmaan karisee - toivon kyllä että ei)
Tanskaa ei tunneta kai minään erityisen kauniina kielenä. Useiden luonnehdintojen mukaan se on ruotsia kuuma peruna suussa puhuttuna niin, ettei kukaan saa mitään selvää. En tiedä miksi, mutta mä olen aina tuntenut jonkilaista ihastusta tätä kieltä kohtaan. En kyseenalaista perunaluonnehdintaa, mutta silti. Kun vaikkapa nimi Magnus lausutaan hassusti nieleskellen "Maunys", huokailen ihastuksesta. Tanskassa on jotain mystisen kiehtovaa, se kuulostaa yhtä aikaa vauvan jokeltelulta ja ikivanhalta viikinkimurahtelulta. Mieleen tulee punapartaiset kalastajaukot iltanuotiolla ja pellavapäiset lapset kirmailemassa design-leikkipuistoissa. Ja kun osaa vähän ruotsia, sen verran että ymmärtää yleisimpiä sanoja ja hahmottaa sanajärjestykset, on kuin jännää salapoliisityötä yrittää kuunnella, mitä sanoja käsittämättömien äänteiden takaa paljastuu. Katsoessani Vallan linnaketta yritin yhdistellä tekstityksen sanoja sarjassa puhuttuihin repliikkeihin - huonolla menestyksellä toki, mutta ei se haitannut. Oli vaan niin ihanaa kuunnella sitä kieltä ja tuntea voitonriemua, kun opin jopa uuden sanan tai pari joskus harvoin.
Siispä ei ole yllätys, että kun kävelin lentokoneesta Tanskan maankamaralle tuntematta yhtään mitään - ei jännitystä, intoa, kauhua, ei mitään - juuri jostain kajahtanut tanskankielinen kuulutus oli se juttu, joka sai innostuneet perhoset vatsassa hereille. Ei ole totta, ajattelin, saan kuunnella tätä kieltä seuraavat puoli vuotta! Uskomattoman siistiä!
Vaikka arvelin että saatan ärsyyntyä tanskaan kun sitä pitää opiskella, niin oikeasti kyllä odotan sitä kurssia ihan todella paljon (enkä mä nyt oikeasti tanskaan ikinä tule ärsyyntymään). Nimittäin en osaa edes ajatella kuinka mahtavaa olisi osata tanskaa. Miettikää, jos osaisi puhua niillä ihanilla jokelteluäänteillä! Oon myös huomannut nopeasti kuinka harmi täällä on asua osaamatta kieltä. Kun käyn ostoksilla, yritän selvitä huteralla ruotsilla ihan vain siksi, että myyjät puhuisi ihanan kuuloista tanskaa eivätkä vaihtaisi englantiin. Ja varsinkin harmittaa silloin, kun joku ohikulkija kysyy multa jotain tanskaksi (ja sitä kävi jo pelkästään perjantaina hämmentävän monta kertaa). Oon erittäin onnellinen, että (ilmeisesti) näytän tanskalaiselta, sillä a) on mukavaa ettei mun olemus huuda sitä että oon turisti ja pihalla b) tanskalaiset on keskimäärin ihanan näköisiä ja ylipäänsä lähtökohtaisesti ihania koska Tanska. Siksi on kauhea sääli mumista englanniksi anteeksipyytävästi hymyillen, että anteeksi mutta en ymmärrä.
Oon aina ollut erityisen laiska kielten opiskelun suhteen, mikä kyllä myös näkyy/kuuluu. Tämä syksy tulee olemaan poikkeus. Aion tehdä kaikkeni, että opin tanskaa sen verran, että pystyn edes joten kuten keskustelemaan tanskaksi ja ymmärtämään sitä. Aloitin lämmittelyn jo perjantaina, kun laitoin siivouksen taustalle soimaan paikallisen Ylen jazz-radion. Eipä siellä kyllä paljon juteltu, mutta musiikki oli hyvää! Eilen löysin samalta sivulta Beat-nimisen kanavan, joka on ehkä kai ikään kuin Tanskan YleX, paitsi että huonon valtavirtapopin sijaan musiikki on vaihtelevaa ja kiinnostavaa ja tosi hyvää. Itse asiassa suosittelen kyseistä kanavaa kaikille, vaikka ei tanskan kieleen olisikaan erityisen ihastunut!
Palatakseni eiliseen vuodatukseeni asuntoni ikkunasta: sen toinen hyvä puoli leveän ikkunalaudan lisäksi on, että ikkunaa on helppo pitää raollaan. Raikas ilma on kivaa ja kaupungin etäinen humina rauhoittavaa, mutta kaikista parasta on, kun välillä kadulta kuuluu kovaäänistä juttelua tanskaksi. Ah.
Huomenna alkaa viimein kielikurssi. Sen kunniaksi päätin omistaa hetkisen yhdelle lempijutuistani täällä Tanskassa, eli tanskan kielelle. (Nyt kun vielä tykkään siitä, sillä sitten kun sitä pitää opiskella niin ihailu varmaan karisee - toivon kyllä että ei)
Tanskaa ei tunneta kai minään erityisen kauniina kielenä. Useiden luonnehdintojen mukaan se on ruotsia kuuma peruna suussa puhuttuna niin, ettei kukaan saa mitään selvää. En tiedä miksi, mutta mä olen aina tuntenut jonkilaista ihastusta tätä kieltä kohtaan. En kyseenalaista perunaluonnehdintaa, mutta silti. Kun vaikkapa nimi Magnus lausutaan hassusti nieleskellen "Maunys", huokailen ihastuksesta. Tanskassa on jotain mystisen kiehtovaa, se kuulostaa yhtä aikaa vauvan jokeltelulta ja ikivanhalta viikinkimurahtelulta. Mieleen tulee punapartaiset kalastajaukot iltanuotiolla ja pellavapäiset lapset kirmailemassa design-leikkipuistoissa. Ja kun osaa vähän ruotsia, sen verran että ymmärtää yleisimpiä sanoja ja hahmottaa sanajärjestykset, on kuin jännää salapoliisityötä yrittää kuunnella, mitä sanoja käsittämättömien äänteiden takaa paljastuu. Katsoessani Vallan linnaketta yritin yhdistellä tekstityksen sanoja sarjassa puhuttuihin repliikkeihin - huonolla menestyksellä toki, mutta ei se haitannut. Oli vaan niin ihanaa kuunnella sitä kieltä ja tuntea voitonriemua, kun opin jopa uuden sanan tai pari joskus harvoin.
Kuvassa ote Faelledparkin designleikkipuistosta
Siispä ei ole yllätys, että kun kävelin lentokoneesta Tanskan maankamaralle tuntematta yhtään mitään - ei jännitystä, intoa, kauhua, ei mitään - juuri jostain kajahtanut tanskankielinen kuulutus oli se juttu, joka sai innostuneet perhoset vatsassa hereille. Ei ole totta, ajattelin, saan kuunnella tätä kieltä seuraavat puoli vuotta! Uskomattoman siistiä!
Vaikka arvelin että saatan ärsyyntyä tanskaan kun sitä pitää opiskella, niin oikeasti kyllä odotan sitä kurssia ihan todella paljon (enkä mä nyt oikeasti tanskaan ikinä tule ärsyyntymään). Nimittäin en osaa edes ajatella kuinka mahtavaa olisi osata tanskaa. Miettikää, jos osaisi puhua niillä ihanilla jokelteluäänteillä! Oon myös huomannut nopeasti kuinka harmi täällä on asua osaamatta kieltä. Kun käyn ostoksilla, yritän selvitä huteralla ruotsilla ihan vain siksi, että myyjät puhuisi ihanan kuuloista tanskaa eivätkä vaihtaisi englantiin. Ja varsinkin harmittaa silloin, kun joku ohikulkija kysyy multa jotain tanskaksi (ja sitä kävi jo pelkästään perjantaina hämmentävän monta kertaa). Oon erittäin onnellinen, että (ilmeisesti) näytän tanskalaiselta, sillä a) on mukavaa ettei mun olemus huuda sitä että oon turisti ja pihalla b) tanskalaiset on keskimäärin ihanan näköisiä ja ylipäänsä lähtökohtaisesti ihania koska Tanska. Siksi on kauhea sääli mumista englanniksi anteeksipyytävästi hymyillen, että anteeksi mutta en ymmärrä.
Oon aina ollut erityisen laiska kielten opiskelun suhteen, mikä kyllä myös näkyy/kuuluu. Tämä syksy tulee olemaan poikkeus. Aion tehdä kaikkeni, että opin tanskaa sen verran, että pystyn edes joten kuten keskustelemaan tanskaksi ja ymmärtämään sitä. Aloitin lämmittelyn jo perjantaina, kun laitoin siivouksen taustalle soimaan paikallisen Ylen jazz-radion. Eipä siellä kyllä paljon juteltu, mutta musiikki oli hyvää! Eilen löysin samalta sivulta Beat-nimisen kanavan, joka on ehkä kai ikään kuin Tanskan YleX, paitsi että huonon valtavirtapopin sijaan musiikki on vaihtelevaa ja kiinnostavaa ja tosi hyvää. Itse asiassa suosittelen kyseistä kanavaa kaikille, vaikka ei tanskan kieleen olisikaan erityisen ihastunut!
Palatakseni eiliseen vuodatukseeni asuntoni ikkunasta: sen toinen hyvä puoli leveän ikkunalaudan lisäksi on, että ikkunaa on helppo pitää raollaan. Raikas ilma on kivaa ja kaupungin etäinen humina rauhoittavaa, mutta kaikista parasta on, kun välillä kadulta kuuluu kovaäänistä juttelua tanskaksi. Ah.
Kommentit
Lähetä kommentti