9 päivää

Joka ilta olen polttanut kynttilää sen kunniaksi että ikkunalauta on 

leveä (muistinko jo mainita siitä??) ja koska pöytälamppu ei toimi.

 

 

 Viikko, kaksi päivää ja muutama tunti siitä, kun saavuin Kööpenhaminaan. Nyt fiilis on yhtä aikaa uupunut ja innostunut. On ollut tosi raskasta yrittää aloitella arkea yksin vieraassa paikassa, saada käsitystä kaupungin reiteistä ja tavoista sekä olla mahdollisimman ystävällinen ja sosiaalinen vieraalla kielellä. Samalla on vaan aivan älyttömän siistiä, että mä olen nyt täällä. Huomaan koko ajan uusia paikkoja ja tapahtumia ja asioita, jotka on tosi kiinnostavia, ja on huikeeta muistuttaa itseään että hei, mä olen täällä vielä kuukausia, mulla on kaikki se aika tutustua näihin siisteihin juttuihin Köpiksessä.

Ja kuten etukäteen arvelinkin, aloin nopeasti fiilistellä pieniä, kodikkaita juttuja, mikä on helpottanut juurettomuuden tunnetta. Sain kämpän aika kivan näköiseksi heti ekoina päivinä, ja sen jälkeen oon keskittynyt pieniin, mutta tärkeisiin rutiineihin: kynttilän polttaminen iltaisin, laukun jättäminen joka kerta samaan kohtaan kun tulen kotiin ja muuta ehkä merkityksettömältä vaikuttavaa. Oon iloinnut siitäkin, että alan oppia mihin suuntaan käännän avainta kun laitan oven lukkoon.

Olen toki viettänyt aikaa muuallakin kuin kotona. Tanskan tunnit on olleet ihan parhaita ja tykkään siitä, että niitä on joka arkipäivä. Se rutiini on ollut varmasti rauhoittavinta koko viikossa. Samalla oon nähnyt samoja ihmisiä päivittäin, ja vaikka välillä on tuntunut ulkopuoliselta (miten ihmeessä niin moni vaan on Saksasta? Siinäpä olet sosiaalinen kun toiset puhuu kieltä josta ymmärrät noin viisi sanaa...), niin uskallan jo sanoa tuntevani täältä muutaman ihmisen, ja ne on aika kivojakin. Outoa muuten on, että kaiken tämän uuden ja vieraan keskellä en ole vaan jaksanut stressata englannin puhumista, vaikka se normaalioloissa on tosi kuumottavaa.

Yksi parhaista jutuista koko viikossa kuitenkin on ollut pyöräily. Ostin pyörän heti maanantaina, ja käytännössä heti (melkein törmättyäni ensin toiseen pyöräilijään koska olin niin pihalla) tajusin, miten pyöräily täällä toimii. Etukäteen pelotti aika paljon se, että Kööpenhaminassa pyöräily on verrattavissa ennemmin autoiluun kuin kävelyyn kun puhutaan liikennesäännöistä (ja itsehän olen siis pyöräillyt säännöllisesti viimeksi lukioaikoina Jyväskylässä). Enkä mä tiedä auton ajamisesta mitään. Kuulin myös, että vauhti pyöräteillä on myös tosi kova, ja tämä yhdistettynä osaamattomuuteeni sääntöjen suhteen kuulosti varmalta katastrofilta. 

 

Todellisuudessa pelko oli ihan turha. Säännöt oppii todella nopeasti. On tyyliin muutama käsimerkki ja muutama nyrkkisääntö jotka tulee muistaa, ja pitkälle selviää muita pyöräilijöitä seuraamalla ja ympärilleen katsomalla. Ja mitä nopeuteen tulee, niin keskusta-alueella käytännössä kaikki pyörätiet joita olen ajanut on niin leveitä, että niille mahtuu hyvin kaltaisteni matelijoiden jono ja viereen ohituskaista. Mitään niskaan hengittämistä en ole onneksi siis havainnut.

 

Tämän pyöräilykaupungin salaisuus - sen lisäksi että pyöräilijöitä todella kunnioitetaan, eli autot ei esim yritä ajaa päälle ja vain turistit luulee pyöräteitä jalkakäytäviksi - on mun havaintojen mukaan sen tasaisuus. Odotin ekoilta viikoilta eeppistä läkähtymistä mun kuuden kilometrin koti-kampus-pyöräreitillä, mutta todellisuudessa se matka ei tunnu miltään. Ainut "mäki" sillä matkalla on nimittäin sellainen hyvin loiva silta. Ja vaikka energiaa vie jatkuva tarve hyvin tarkkaan keskittymiseen kun liikennevaloja ja ihmisiä on niin paljon, niin on se vaan helppoa ja ihanaa ja nopeaa ja rentoa ajaa niitä leveitä, selkeitä ja hyvin hoidettuja pyöräteitä. Asiaa auttaa toki se, että asun heti yhden ison tien vieressä, joka vie suoraan melkein perille asti.

Onpas muuten mukava tunne, kun kaiken stressailun jälkeen on sunnuntai, takana pari päivää uusien kavereiden seurassa kivoissa tapahtumissa ja edessä ihan vapaa loppupäivä. Puhumattakaan koko tulevasta viikosta, jolloin huhujen mukaan järjestetään muunmuassa bileet metrossa (!!!). Just tän hetken arvio: kannatti lähteä vaihtoon.