Perillä!
Nyt se on tapahtunut. Päivä, jota oon odottanut viimeiset kaksi vuotta ja vähän yli. Tai siis, se päivä oli toissapäivänä, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Olen Tanskassa, kuten myös suurin osa tärkeimmistä tavaroista (tarkalleen ottaen suurin osa tavaroista on vanhempien riesana), avainnipussa on uusi kotiavain, mua Suomessa pitäneet syyt eli opinnot ja työt on takana päin. Vaikka virallisesti osoite muuttuu vasta vähän myöhemmin, tästä lähtien mun oleminen täällä ei ole vierailu, vaan perustila. Koskaan en ole arvostanut lentokentän matkalaukkukärryjä niin paljon kuin 11.6.2018. Jotta epäilemättä runsaslukuinen lukijajoukkoni saa käsityksen kokonaistilanteesta, käydään vielä läpi miten tähän pisteeseen on rämmitty: Olin vaihdossa Kööpenhaminassa syksyllä 2015. Lähdin pois ennen joulua, mistä olin ihan hajalla (se hajalla oleminen kesti vähintään 1,5 vuotta, tai laskutavasta riippuen viime maanantaihin saakka. Tai koko loppuelämäni.). Keväällä 2016 päätettiin erään tanskal
